JAPANI OSA 2

Päivä kaksi aloitettiin Yoyogi puistosta. Koska oli sunnuntai, piti puistossa olla soittamassa bändejä ja kaikkea tosi hienoa. Noh, oli siellä turisteja ja muutama hääseurua.

 Tokiossa oli aikalailla Suomen kesää vastaavat sääolosuhteet. Shortseilla pärjäsi ja aurinko porotti lämpimästi, mutta ei kuumasti.

 Puistossa oli leveät kulkuväylät.

Japanilainen hääseurua Meiji Jingussa, joka on shintopyhäkkö. Kulkueessa tunnelma oli niin totinen, että sitä olisi voinut luulla hautajaissaattueeksi, jossei olisi nähnyt morsiusparia.

 Juhlapukeutumista.

 Puistosta jatkettiin matkaa Harajukun alueelle. Matkalla kohtasin mesikämmenen.

 Katutaidetta.

Näkymät kadun ylittävältä kävelysillalta.

Alue oli melko jännä. Isolta kadulta risteili paljon pikkukatuja ja kaikkialla oli putiikkeja. Kalliita putiikkeja ja halvempia putiikkeja, kaikki tyytyväisesti vierekkäin.

Ehkä maailman hienoin mainos ikinä, tuo vaahtohattu on niin hieno.

 Ja koska oltiin Harajukussa, niin pitihän sitä ostaa pari crepeä.

 Vaikea oli valinta.

 Ja päädyttiin sitten molemmat kermavaahto-juustokakkusörsselikrepeen. Jep, pienet sokeriähkyt.

Ehkä söpö.

 Barbikauppa.

 Muoviannoksia näyteikkunassa.

 Kosmetiikkakauppa.

 Ihmisvilinää.

 Takeshita Street.

 Ostoskeskuksesta löytyi lisää eläimiä.

 Ja lasinen katto ja seinät.

Illalla lähdettiin vielä Shinjukuun. Tarkoituksena oli ihastella maisemia aseman länsipuolelta löytyvistä pilvenpiirtäjistä. Tokio on melko matala kaupunki, joka on ihan ymmärrettävää, sijaitseehan se maanjäristysalueella. Mutta, koska kaupunki on matala, jatkuu se aivan uskomattoman kauas ja laajalle alueelle.

  Toimistorakennusten alta löytyi hienoja pyöräparkkeja. Näitä samanlaisia on näkynyt myös Kiinassa.

Siinä missä aseman länsipuolella on korkeita pilvenpiirtäjiä ja hillitty tunnelma, itäpuolella meininki on hieman erilainen. Ravintoloita, baareja, tyttöbaareja ja karaokepaikkoja oli monia. 

 Mainostauluja on uskomaton määrä.

 Myös myöhään illalla metrossa on rauhallista.

 Iltapalaa piti saada ja päädyttiin 24h pikaruokalaan. Ruoka maksettiin automaattiin ja koneen tulostama lappu kiikutettiin kokille.

 Oijoi, nämä oli hyvät. Suomeenkin tälläistä pikaruokaa, kiitos.

 Näkymä kadulle missä meidän hotelli, sekä mukava automaattiruokala sijaitsevat.

JAPANI OSA 1

Mitä tehdään kun yliopistosta on viikko vapaata ja koulu sattuu olemaan keskellä Aasiaa? No paikalliset opiskelijat pänttäävät viikon, koska koulu on tärkeä asia, pitää olla luokan paras ja kaikki materiaali pitää osata ulkoa. Vaihto-opiskelijat lähtevät tietysti reissuun tai ottavat muuten vain rennosti. Itse valitsin reissun ja suuntasin Japaniin jo perjantaina aamulennolla.

Lauantai oli ensimmäinen kokonainen päivä Tokiossa ja tässä sekalaisen valikoitu kattaus kuvia ensimmäisestä päivästä.

 Metrossa oli keskipäivällä kovin hiljaista ja istumapaikan sai helposti.

Kun päästiin katutasoon, matkaseurani halusi ensimmäiseen vastaantulevaan nuudelikojuun, jonne yksikään normaali (kieltä osaamaton) turisti tuskin olisi eksynyt.

 Askeettinen sisustus ja minituolit.

Välinuudeleiden jälkeen päästiin ihan määränpäähänkin eli Kappabashin keittökadulle. Katu oli molemmin puolin täynnä keittiöpuoteja, missä myytiin kaikkea mahdollista mitä vain kuvitella saattaa: kippoja, kuppeja, muoviruokia, kodinkoneita, tuoleja, pöytiä, ruokalistoja, aterimia, veitsiä, siivilöitä jne. Kauppoja tutkiessa vierähti useampi tunti ja kyllähän sieltä löytyi kaikenlaista mitä ei kyllä ikinä kuvitellut kenenkään tarvitsevan.

 Muumimukeja.

 Kahvinkeittimiä..?

 Muoviruokakauppa. Alesta huolimatta ei jostain syystä ostettu yhtään muovista ruoka-annosta.

 Piparimuotteja, kauhoja, lisää muotteja ja lisää kauhoja.

Syömäpuikkoja, yhdessä paketissa oli unikkokääreet, varmasti ihan Marimekon luvalla printatut.

 Maisemia sivukujilla.

Kappabashin alueelta jatkoimme matkaa Uenoon tarkoituksena käydä Uenon puistossa. Metromatkan aikana alkoi kuitenkin satamaan hieman vettä joten päätettiin unohtaa puisto ja keskittyä syömiseen ja japanilaisten ihmettelyyn.

 Takseja jonossa.

  Kalaleivoskoju näytti hauskalta, joten pakkohan niitä oli maistaa ja hyväähän se oli, vaikka ei se kyllä kalalle maistunut (ehkä ihan hyvä).

Kaiken ihmettelyn keskellä meinasi tulla taas nälkä, joten syömään piti päästä. Summamutikassa valittu sushiravintola osoittautui loistavaksi ja edulliseksi valinnaksi ja olisin voinut istua siellä koko illan.

Ravintola oli täynnä paikallisia, mutta hyvin mukaan mahtui muutama turistikin.

Ihastuin Japaniin jo ensimmäisenä päivänä. Ihmiset ovat mukavia, ruoka on todella hyvää ja kaikkialla on siistiä. Vaikka Tokio on suuri, on siellä todella turvallinen olo. Kysymällä saa apua (toki japanin taidoista ei ole haittaa) ja karttaa lukemalla pääsee jo pitkälle.