JAPANI OSA 3

Maanantaina suunnattiin aamusta Shibyaan katsomaan yhtä maailman vilkkaimmista risteyksistä. Aseman vierestä löytyy myös Hachiko-koiran patsas.

Turisit.

 Takana legendaarinen Starbucks.

 Hiki kahvila.

 Lounaaksi korealaista ruokaa.

Tokiossa kun oltiin, olihan meidän pakko käydä yhdessä valokuva-automaatissa. Tässä tämä näytti vielä ihan simppeliltä, mutta tämän enempää ei vieraskielisiä ohjeita sitten jaettukaan.

Hahah, tässä lopputulos :D

Kahden aikaan suunattiin katsomaan Sumoa. Kyllä, sitä painia, missä lihavat japanilaiset tönivät toisiaan kehästä pelkät narut jalassa. Sumoturnauksia, jotka kestävät kerrallaan 15 päviää, järjestetään Tokiossa kahdesta kolmeen vuodessa, joten meillä kävi todella hyvä tuuri. Mentiin paikalle kahden jälkeen, vaikka kisat olivat alkaneet jo aamupäivällä. Ensin ottelivat alkusarjat ja mitä pidemmälle iltaa kohden mentiin, sen parempia ottelijoita areenalle saapui.

Yksi kevytsarjalainen, kaksi vähän raskaamman sarjan edustajaa ja yksi, jolla on massakausi menossa.

 Tästä huvista otettiin kyllä kaikki irti. Oli vain tuo teline tehty hieman matalammille ihmisille, seisoin toisiksi alemmalla rappusella ja silti piti kumartua.

Kisojen kiukkuinen sumomaskotti..?

 Sumo-areenalle mahtuu n.10 000 henkeä ja ihmisiä lappoi sisään koko illan ajan.
Ensin siivotaan, tai oikeastaan jokaisessa liikenevässä välissä siivottiin. Alusta on savesta tehty.

Painijat saapuvat alkuseremoniaan.

Jotain rituaaleja.

 Ja sitten päästiin itseasiaan. Paini alkaa siitä kun molempien kädet osuvat lattiaan. Alussa paini alko melko nopeasti, mutta loppuillasta painijat nousivat useamman kerran ylös ja koko rumba valmisteluineen alkoi aina alusta.

Pureminen ja tukistaminen on ilmeisesti kielletty, mutta muuten lajissa on melko vapaat säännöt.

Se häviää, joka kaatuu tai joutuu ringin ulkopuolelle ensimmäisenä.Painijat heittävät suolaa ennen kehään astumista.

 Paikalla oli myös muutama länsimaalainen painija.

 Uhkea painija.

 Tässä kunnioitetaan ilmeisesti vastustajaa

Sumopaini oli kyllä ihan huikea kokemus. Tunnelma tiivistyi iltaa kohden ja yleisö kohahteli jännityksestä. Ujot japanilaiset kannattivat äänekkäästi omia suosikkejaan ja painityylejä oli monenlaisia. Oma suosikki taisi olla painija, joka nosti vastustajansa housuista kiinnipitämällä ulos kehästä. Tai se mörssäsi, joka mahallansa töni vastustajan ulos.

Illan päätteeksi suunnattiin vielä syömään. 

 Ravintolassa seurue sai oman huoneen/loossin, missä pöydän alla oli kolo johon sujauttaa jalat. Viereisissä kopeissa naura raikasi ja tupakkaa tupruteltiin estoitta.

 Säilytyslokero kengille.

 Ravintola sijaitsi kellarikerroksessa, joten tuurilla eksyttiin tännekin sisälle.